Steen1 - Hipaisu ikuisuutta

Me oltii tos heinäkuu lopus Happiksen kaa karmikse landella
ja istuttii siin niinku aamuyöl ku aurinko oli alkanu jo nouseen, siin kuistilla
sit Happis sano mulle et ”Hei kato, nyt on Sininen Hetki”
mä ajat’ et ” Mikä on sininen hetki ?”
se sano et ”Kato ylös, et siel näkyy vaa toi sininen taivas
et siel ei oo yhtää hyttystä, et vanhat hyttyset on kuollu,
uudet ei oo viel ehtiny syntyy, ni me saadaan olla täs iha rauhassa”
mä olin sillee ”njaa, cool !” .. sit mä kerroin sille tän stoorin:

Aloin tekee tätä biittii
vannon ei ollu tarkotus tehä tätä biisii
mut studikalta, loppu kahvist kerma
kelasin kaupas käydä, vetää röökii eka
pihalla röökillä istun, tuttu vanhus
siinä iäs moni jo makaamas arkus
joka päivä me vaihdettii keloi
se kerto sen nuoruudest, maailmansa menoi
ennen kesät oli ollu kirkkaampii
ja ihmiset yleensäki viisaampii
sil alla styroksist tehty alusta
ja viime kesänä se menetti poikansa
onneks sillä vaimo viel hoitamas
ja iso läjä naapureit sitä moikkaamas
läppiön päätteeks mä stögäsin röökin
kauppareissun jälkeen takasi töihin

Energiajuomaa, röökii ja kahvikermaa
serkku jäi tiskil kii taskubissen kaa
löin rahat myyjälle sivusta
ja takas studikalle minkä pihas vanhus makas
puhekyvyttömänä, selkeesti peloissaan
viitto käsillään kohti ekaa kerrosta
sormillaan se näytti numeroa 2
kotiovi, tiedän, mut soitin eka ambulanssin
sit vanhaa ovee aloin hakata
pyysin vanhaa naista mua ulos auttamaan
” miehes on ulkona, näyttää aika pahalta ”
se haki sen reseptit mukaan kaiken varalta
se silitti hädissään kärsivää miestään
ja kyseli kauan siin tsirras viel kestää
se oli soitettu vasta minuutti sitten
mut aikaa ei huomaa kun on vitun kova kiire

Liian pieneksi, tunsin itseni
jotain kaunista, siintää kauempaa

Liian pieneksi, tunsin itseni

jostain kauempaa, meitäkin kuunnellaan 

Eikä aika enää kulunut
ei vanhalle miehelle sireeniä kuulunu
hirvee tunne, ei pysty auttaa
mut miehen silmät sano ettei se haittaa
mä pyörin siin pihal, pelossa ja raivoissa
mut mies makas siin rauhas vaan vaimon kaa
eikä sillä ollut kiire enään mihinkään
rakas vaimo sen poskee siin silittää
siin yhes hetkessä lupaan ja vannon:
jotain isoo siit miehest vaan katos
vaik silmät auki, ne oli jo kii
jäi ruumis vaan varjona makaamaan asfalttiin
tsirra tuli, ei ollu enää kiire
paarit alle, vanhus sidottii kiinni siihe
ja vei sen pois, vaimo vieressä
auto lähti liikkeelle, ilman pillejä
sinne meni, ei sanoja enää
ei mitään lisättävää perään
sinne meni, ei sanoi enää
ei mitään lisättävää perään